torstai 15. syyskuuta 2011

Taustaa

Olin viime keväänä piirustuskurssilla ja opin piirtämään näköisempiä ja tunnelmallisempia kuvia. Ilmoittauduin sitten akvarellimaalauskurssillekin ja kun en ollut aikoihin vesiväreillä maalannut, niin pari kolme viikkoa aiemmin tartuin vesiväreihin ja kokeilin, mutten tuntenut osaavani mitään. Yritin piirtää puun ja oksat olivat kapeammat tyvestä kuin latvoistaan, joten päätin harjoitella ´hiukan ennen kurssia. Kun keksin pitää sivellintä kädessäni kuin kynää tukien kättä paperiin, alkoi piirtäminen/vesivärimaalaus sujua kivasti. Kahdessa viikossa ehdin jo oppia paljon, piirsin jopa ihan ihmisen näköisen pään kuvan (ks. www.nopeaoppisuus.blogspot.com)lehden valokuvasta, mutta siitä suursaavutuksestani olin niin pyörällä päästäni, että jotenkin maalausputki katkesi siihen. Vesivärimaalauskurssilla olin vain toisen päivän, koska en osannut maalata mielikuvituksestani niin kuin kurssilla oli ideana. Pidän katselemisesta kovin, etenkin luonto on kaunista ja monimuotoisuudessaan rikasta, mutta mielikuvitus on minulla kehno. Tänä kesänä sitten pihalla piirtelin kukkia ja joitakin hyönteisiä sekä pilviä ja auringonlaskua. Nyt syksyn tullen yritin taas vesivärimaalauskurssille, mutta jotenkin taitoni katosivat, kun menin sinne muiden sekaan: viivoista tuli taas minkä paksuisia vain, jäljestä söhryä ja muototaju näytti olevan poispyyhkäisty, tyylikin jotenkin yhtä asiaa kerrallaan kuvastavaa vain eikä monivivahteista niin kuin luontoa piirrellessä. Pelästyin, että tähänkö taitoni katoaa, ja päätin näin alustavasti, että lopetan kurssilla käymisen, kun en sinä aikana ole saanut kotonakaan piirreltyä mitään omalla tyylilläni. Päätös näytti heti puhdistavan ilmaa ja piirtäminen näyttää taas kiehtovalta ja uudelta.

Japaninpystykorvani Vaapukka livisti kesken kuvan:

Huomioita:
21/5-11 Taivaan väriä löytää, kun katsoo valkeita kirkkaita kohtia: niiden on pilven väriin nähden loistettava kuin todellisuudessakin.
* Piirrä pilvi tarkkaan kiehtoutuen kustakin kohdasta, vaikka se olisi lähes tasavärinen. Asenne näkyy lopputuloksessa
* Valan voi piirtää taustavärin keskelle jäävänä vaaleana läikkänä ja lisätä sitten kirsu ja silmät sekä korvien sisäosien harmaat varjot.
* Kukkia maalatessa on henki tärkein, anna hahmon pienten piirteiden tulla sen mukaan!
* Eläydy kukan tunnelmaan ja käytä sen mukaista kauneustajua sommittelussa.
Intensiteetti, se miten yritän tavoittaa henkeä, on akvarellin ydin, sen onnistuneisuuden mitta.
* Puita maalatessa tunnelma on tärkein!
15/6-11 On hyvä katsoa kuin aikoisi maalata muististaan, koska niin tavoittaa kokonaisnäkemyksellisyyttä ja oarempaa maalaamiseen sopivampaa näkökulmaa piirrostapaan, muototaju paranee, ja tyyli.
* Ihmisten maalaamisessa on olennaista, minkä muotoisia ja ilmeisiä eri kasvonosat ovat, molemmat yhtä aikaa oikein ja näkemyksellisesti!
5/7-11 Kokemuksellinen nähty&tunnettu koettu hahmo oppaana siinä, miten ja mitä piirtää. Hyvä varmaan olisi katsoa ensin kunnolla ja maalata heti perään muistista.
14/7-11 Katso ensin, millainen kohde on omalta kauneustajultaan, näyttävyydeltään ja tunnelmaltaan. Katsele kohteen omilla ehdoilla, muodosta kuva j piirrä vasta sitten.
10/9-11 Maalaa kohteen päähahmot selkeästi ja pienet piirteet hennommalla.
* Ei kaavan mukaan vaan joka kohta luovasti eri lailla kuin perhosen lento.
12/9-11 Piirrä tunnetta kuvaava muoto HITAASTI tyyliin "Tässä tunne korostaa tätä seikkaa näin tähän tapaan, tuossa se haipuu, tuolla pyrkii tuonne tuohon tyyliin."
14/9-11 Korosta vesivärimaalauksessa niitä piirteitä, jotka tekevät vaikutuksen. Esim. kukan tunteikkuus ja tuon tunteikkuuden eheys, runsaus, kukkeus, rakkaudellisuus, eläväisyys, luonnollisuus, perustavanlaatuisuus.

Kevään vesivärimaalauskurssilla kadotin hyvän siveltimeni, opettaja kai vei sen. Sen jälkeen olen yrittänyt löytää yhtä hyvää. Tänään 15/9 ostin poninkarvasiveltimiä eri kokoja. Sininen keskikokoinen teki hyvää jälkeä. Maalasin sen varren oranssiksi, jotta olisi kivempi piirtää. Punaisista (ovatkin ponin&vuohenkarvasiveltimiä) suuri sopisi laveeraukseen hyvin, kaunista jälkeä, ja pieni tuntui tuovan eläväisen viivan.

Jotenkin kai viimevuotinen koirieni sirkustreeni innosti omalla tavallaan tekemiseen ja tosissaan olemiseen. Nyt olisi hyvä, jos taas saisi samanlaisesta meiningistä kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti