lauantai 29. kesäkuuta 2013

Lauantaina 29. kesäkuuta 2013

Jäin katselemaan tuota jalkapalloilijan kuvaa ja miettimään maalaamista ja mitä pitäisi nykyisellään erityisesti parantaa. Kuva on erinäköinen eri etäisyyksiltä katsottuna, ja paljon paremman näköinen lähempää. Täytyisi kai opetella maalaamaan kauempaa katsottaessa kivan näköisiä, mikä kai järjestyy, kun maalatessa valoja ja varjoja katsoo välillä etäämpää.
Olen joskus kokeeksi maalannut vaikuttavuudentunteen vallassa ja niin saa katsottavampia kuvia. Se tarvitsisi tähän kai yhdistää. Jos pelkän näköisyyden lisäksi haluaa tunnelman oikein, olisi maalattava taustakin tunnelmaa ajatellan ja valo- ja varjokohdat vaikuttavuudenkokemuksen vallassa.
Kuva herätti ajatuksia jalkapalloilijan elämästä ja brasilialaisista tunteikkaista kulttuurivaikutteista. Olisi hyvä, jos jokainen kuva jättäisi mieleen jonkin näkökulman, joka olisi elämää parantava viisaus. Tai edes teema "tää aisa elämässä on hieno näin".

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Perjantaina 28. kesäkuuta 2013

Reilu viikko tai kaksi viikkoa sitten maalattua:
Pari viikkoa sitten kokeilin maalata öljyväreillä maalausnestettä apuna käyttäen, mutta vaikka jälki onnistuu paremmin kuin ilman maalausnestettä, niin kovin on töhertämistä, on vielä paljon opittavaa öljyvärimaalaamisen tekniikassa.
 Reilu viikko sitten kävelin kaupungilla ja otin valokuvia, joista maalasin nämä pari kuvaa. Jäljestä tuli jotenkin täsmällisempää ammattilaisen tapaan, mutta myös hengetöntä tavalliseen verrattuna.
Puutalon katon varjot unohtuicvat.

Toissapäivänä otin kuvan rantamaisemasta ja koetin maalata, mutta tyyli oli jotenkin kyllästynyttä - lieneekö kesäkuuma löperöyttänyt vai mikä?

Tänään kirjoitin musiikkipäiväkirjaani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi seuraavaa:
"Perinteisissä suomalaisissa lauluissa ja kuuluisissa vanhoissa maalauksissa on näkökulma, jossa ihminen luonnon keskellä katselee maisemaa, elämän ilmiöitä siinä ja näkee samalla elämän rajuuden ja tunteidenmukaisuuden kauneuden tavoittaen jotakin olennaista maailmasta, elämän perusvirrasta ja elämänviisaasta tavasta elää yhteiskunnan jäsenenä."
Vilkaisin Ateneumin verkkosivun kuvia ja koetin ottaa mallia ja maalasin jalkapalloilijan kuvan:
Ei kai se niin onnistunut ole. Ruskeaa en saanut sekoitetuksi ja laimennettaessa ihoa varten siitä tuli vaaleanpunaista. Mutta varjostukset saalivat yllättävän monta maalauskertaa, mikä oli jäljelle paljon hyväksi, kun ensin tuli liian haaleaa.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tiistaina 25. kesäkuuta 2013

Mieleeni jäi pyörimään joskus kevättalvella kai säveltämäni sävelmän pananen vai mistä lienee vanhingossa lainattu, jonka nimesin vesivärimaalausmarssiksi: 


Ensimmäinen sävel näkyy jääneen videolta  lähes kuulumattomiin ja viimeinen sävel taitaa soida matalammalta kuin alkuperäisessä versiossa - maalaakohan kesällä eri tavalla kuin kevättalvella?

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Lauantaina 8. kesäkuuta 2013

Pieni vesivärilehtiöni on kivan näköinen.

(Joitakin päiviä sitten:)
(toissapäivämnä:)

(eilen:)


(ja tänään:)




perjantai 7. kesäkuuta 2013

Perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kun maalasin nuo kolme kuvaa isokoskelonaaraasta ja harrastin luontoa, sain maalaamisen langanpäästä kiinni. Mutta kun maalasin keskikaupungilla asuvan naisen uittamassa koiriaan Olavinlinnan lähistöllä, hukkasin maalaamisen jujun moneksi päiväksi, kun maalausinnostuksen henki laimeni. Olen aina arvostanut luontoa ja oppinut luonnolta. Merkitseekö se, että pitäisi maalata lähes yksinomaa luontokuvia?

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Keskiviikkona 5. kesäkuuta 2013

Kesä parantaa muototajua, kai siten kuin luonnon ihaileminen ylipäätään.
Kokeilin maalausnestettä siveltimeen ja sain öljyvärimaalin toimimaan lähes tulkoon tunnolla, nyt saattoi jo maalat ja maali oli riittoisaa, mutta jälki ei edelleenkään ollut hienoissa piirteissään uskollista siveltimen liikkeelle ja ilmeikkyys oli niin ja näin- Öljyvärien maalaustekniikka on minulle vielä tuntematonta ja niin lopputulos vaikutti lapsen öljyliitupiirustukselta, ehkä osin siksi, että värien sekoittaminen on hankalaa: jo pieni hitunen sinistä värjää valkoisen kokonaan siniseksi, kun taas jonkin verran enemmän punaista valkoiseen tekee ihan kivan vaaleanpunaisen. Maalasin valokuvista naisen uittamassa koiriaan Olavinlinnan lähistöllä. Ne kohdat, kuten koirien suhde omistajaansa, joissa henki idea oli selkeänä kokemuksellisesti mielessäni, kuten vaikka kesäinen auringonpaiste ja puut peittävät Olavinlina näkyvistä, onnistuivat niin, että niissä oli hankeä myös kuvassa, mutta ne kohdat, jotka vain taustaa maalatakseni värtitin tai muuten vain hukkasin idean ovat jotenkin tökerön näköisiä. Tarvitsisi siis ideaan ja henkeen satsata joka jutussa, taustassakin eikä vain parissa kolmessa per kuva.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Su 2. kesäkuuta 2013

Samassa vanhojen taulujen kuvia sisältävässä kirjassa on kuva Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonnasta, joka on aivan upea ja jota jää sulattelemaan pitkäksi aikaa: mitä on suomalaisuus, luonnon vaikutus perinteiseen muinaissuomalaiseen ajatteluun, mitä vielä voimme oppia luonnolta, mikä tunteiden rooli taiten tekemisessä,... Kirjassa on myös kuva Gallen-Kallelasta, Repinin maalaama. Se ei olekaan niin tunnevoittoinen kuin luulisi vaan pikemminkin yltiösosiaalisen näköinen heppu, jolla oli katselevainen luonna ja maalaustaito ja kiinnostus tehdä jotakin tähdellistä ja hyvälaatuista, sekä kai saada siitä hyvin rahaa.