torstai 12. syyskuuta 2013

Torstaina 12. syyskuuta 2013


Lehden kuvasta tollanen. Lehden kuva oli hieno, tää ei ollenkaan niin. Kasvot lätistyivät korkeussuunnassa ja kroppa olisi pitänyt osata maalata enemmän huolella. Kovin usein käy niin, että kun mallina on kuva (tai puu), jolla on oma estetiikkansa,niin omien taitojeni ja näkemykseni mukainen tyyli ei olekaan ihan sama, vaan sotkeennun tekemisissäni ja yritän jotenkin toista kautta kuin mitä osaisin, nkaipa se on niin, etteivät taitoni vielä riitä moiseen uskolliseen kopiointiin, jos se nyt sitten on edes tavoitteena, mutta olisi kyllä hyvä osata maalata monenlaista.
Onnistuikohan tuossa nyt tuo mandoliini - vai sitrako se on? - paremmin kuin miltä maalatessa vaikutti? Ilmeisesti pitäisi maalata kukin osakokonaisuus uskollisena maalattavan aiheen hengelle ja vähemmän tarkkaan osat oikein.
Tunnelmaan upoten maalata tunnelmaa näyttää olevan ohjenuora, joka tuo kuviin paremman hengen. Vielä pitäisi maalata isomman kokonaisuuden tunnelmaa ja henkeä eikä vain osien ja osakokonaisuuksien!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lauantaina 7. syyskuuta 2013 - Miten saat vanhat maalaustaitosi takaisin

Kun kiinnittyy maalaamaansa kuvaan, vaikka ottaisi siitä mallia, niin maalaustaito katoaa ja jäljestä tulee tosi pönttöä. Täytyy sen sijaan kiehtoutua katselemisesta, kaikenlaisista kiehtovista aiheista, hetken tunnelmasta, elämänviisaudesta ja maalaamisesta sekä ottaa mallia siitä, miten oppi maalaamaan, ja lisäksi voi ottaa mallia toisten kovin kiehtovista maalauksista yhdestä kerrallaan, siitä, miten ne on maalattu. Eilen katsoin omia kuviani oppiakseni näkemään ne hienoina niin, että osaisin tehdä reunaornamentin edustavasti. Niinpä kun tänä aamuna tartuin siveltimeen ja aioin maalata koiran, niin jäljestä tuli tosi pönttöä ja tunnelma ornamenttimainen, kun olin juuri miettinyt, että mitenköhän saisin paremmat ornamentit.
* * *
Muutamaa päivää myöhemmin ke 11.9.2013:
Mitäs noita nyt sitten muita olisi: tosissaan vakavalla mielellä yrittäminen ja elävä motivaatio, luonnonrakkaus, se, ettei kiinnity tekemisentavaltaan tai esim. sosiaalisina suhteina asioihin ja ihmisiin, jotka tuovat paljon huonomman laadun, urautumisen sijasta monenlaiset muut tekemiset ja uudet alut ja uudet mista elämänaloista voimia saavat näkökulmat maalaamisessa, niiden tuoma eläväinen kiinnostus, ideaalit ja tenhoavuuden kokemus,...
* * *
12.9.2013
Lainaus blogistani Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"Taitavasti tekeminen sujuu helpon keveästi vahvoint untein positiivisissa merkeissä, kuin huomaamatta mutta hyvällä elämänmakuisella huomiolla. Taitamattoman tekemiset taas ovat työläitä, niihin kompastuu. Siksi avainhetket voivat mennä ohi huomaamatta ja tekeminen jumiutua paikoilleen mitään uutta sallimatta. Näin siis siksi, että jos uhraat aikasi työmäisyyksiin etkä keveisiin tunteidenmukaisuuksiin, niin käytät niin tehottomia tyätapoja, että et pääse niillä minnekään. Ja jos keveästi sujuvana hetkenä et tenhoudu ja lähde mukaan sitoutuen pitemmäksi aikaa, satsaten juuri niihin upeimpiin luaaviin juttuihin, niin menetät uppoutumisesi parhaimpiin toimivimpiin tekemisentapoihin ja siis mahdollisuutesi suureen menestykseen elämässäsi! Tartu hetkeen!"

perjantai 6. syyskuuta 2013

Perjantaina 6. syyskuuta 2013 - öljyvärimaalauksen tekniikkaa & ornamentti

Kokeilin eilen maalata öljyväreillä ja sain maalaamisen teknisen puolen onnistumaan entistä paremmin, mutten vielä kyllin hyvin.
Maalauspohjan tulee olla aivan sileä, niin maali tarttuu siihen samoin kuin vesiväreilläkin. Siveltimen on oltava pehmeä, ehkä pehmeä akvarellisivellin, jotta se ei paina maalia siveltimenjäljen reunoille söhryksi. Maalin ohenninta tai maalausnestettä tarvitaan lähes joka kerran, jottei maali paakkuunnu, mutta nesteen määrässä siveltimessä on oltava kovin tarkkana, jottei maali ohene osin läpinäkyväksi, vaan pitäisi olla sen verran hienoviritteinen, että syntyy lähes taia ivan juokseva väri, joka kumminkin maalaan hyvin.
Siveltimenjäljestä tuppaa edelleen tulemaan suttuista, osin siksi, etten osannut kiinnittää kylliksi huomiota ohentimen määrään. Parempi olisi maalata maalausnesteellä, niin tulisi kiiltävämpi kauniimpi maalausjälki. Aivan ohut teräväkärkinen sivellin toimi parhaiten, mutta oli hiukan raapustava kuin olisi piirtänyt, ja jälki oli epätasaista kuin klimppistä tai epätasaiselle pinnalle maalatessa. Vesivärisivellin muuttui hiukan töhryksi, koska öljyväri oli paksumpaa kuin vesi: tarttis varmaan ohentaa maali sopivasti toisella jäykemmällä siveltimellä sekoittaen.
Maalin värien sekoittaminen sujui ensi kertaa hyvin, kun sekoitin ohuella siveltimellä suoraan enkä palettiveitsellä niin kuin minulle öljyvärimaalauskurssilla opetettiin.

Muusta:
Maalaamiseni kaipaa pienen mittakaavan ilmeikkyyden lisäksi suurien piirteiden vastaavan vaikuttavuuden etsimistä ja suurta korostamista, minkä kai oppii soveltamalla pienessä mittakaavassa osaamaansa.
Myös maalausjäljen kiehtovuus olisi harjoituksen alue. Nyt etenkin öljyväreillä maalaamibnen menee raapustamiseksi, kun muuten jälki ei ole ilmeikästä. Kiehtovus kai syntyy siitä, kun taitoa on ja pitää maalamisesta sekä tekemisenä että kauneuden osalta.
Pitäisi maalata kohteen vaikuttavuus eikä vain, miltä se näyttää kameramaisesti katsoen.

Katselin Kimmo Pälikön postikorttia, jossa on koivuja syystalvisen puron reunalla. Aivan uskomattoman taitavasti maalattu! Laittaa miettimään, että pystyykö kukaan tuohon öljyvärein. Pitäisikö vesivärimaalauksen reunalla olla ornamentti, jotta se näyttäisi enemmän taideteokselta: sama teema kuin maalauksessa mutta alkeellisempana vaisumpana versiona, joka kuitenkin on ylitsepääsemättömän taitava tavalliselle lapselle tai aikuisellekaan.
Luontokokemus koskettaa suomalaisuutta, jokaista jotenkin, mutta onkohan oikeassa suuress ataideteoksessa jotakin suomalaisuuden peruselementtejä luovaa, kuin tien rakentamista kansan tai kansojen tulevaisuudelle jossakin olennaisessa voimaannuttavassa viisaudessa.

Ainakin alkuun ornamentin voisi tehdä eri paperille.
Ornamentin taustaksi voisi tehdä laimean laveerauksen.
Ornamentti voisi olla harmaamman ja laimeamman, kenties sinisävyisemmän värinen kuin itse kuva.
Ornamentin voisi maalata eri kerralla kuin kuvan, joskus, kun maalaaminen ei suju niin hyvin, niin itse kuva näyttäisi elävämmältä ja taitavammin maalatulta.
Ornamentin voi maalata silloin, kun itse kuva tekee erityisen suuren vaikutuksen, niin se korostaa kuvan hyviä puolia edustavasti ja kuvasta intoutuen.
Jos kuva on eläväinen, taiten tehty, avaa kiehtovan maailman, on tunnelmallinen, kaunis tai elämänviisas tms., ei ornamentti saa olla liian simppeli vaan sen on oltava kyllin hieno, kuvaan vertautuva, jotta se avaa katsojan ymmärryksen huomaamaan kuvan hyvät puolet, kuvan tenhoavuuden ja taitavuuden, sen elämänviisauden, sen sijaan, että se olisi vain mikä lie koriste.

Viimeisimmissä vesiväritöissäni alkaa jo olla tunnelmaa, kun taas aiemmin vain piirsin kuvia, vähän lättäniä. Ideana on kai tunnelmaan uppoutuneena maalata juuri tunnelmaa.

Tuossa tuollainen reunus (kuva viime kesäkuun alusta, pidän siitä, miten männyn lehvästö onnistui). Tekee jotenkin taulumaisemman näköiseksi, kuin olisi valmiimpi kuva ja harrastelijan kyhäelmän sijasta ehkä johonkin hintaan myynnissä tai ainakin kiva muisto kesästä 2013.

Tuosta onnistumisesta ilahtuneena maalasin reunat kesäiseen lättänän oloiseen kuvaan, mutta vaikka yritin etsiä lämpöisempää näkökulmaa, niin kuva jäi osin lättänän oloiseksi, ja kun en kiinnittänyt kyllin huomiota reunusten tyylin viimeistelyyn, niin ornamentista tuli ihan harrastelijamaisen näköinen tökerö. Sitä paitsi voi olla, että reunus eri paperilla on tyylikkäämpi kuin samalle maalattu, luulen.
(Tyttö ruokkimassa sorsia Olavinlinnan luona)
Huomaan nyt, että kuvan paperi näkyy kunnolla kuivuessaan suoristuneen, vaikka se alun perin oli kupruilla. Ihan tavallista vesiväripaperia 50kpl 5€.