tiistai 14. tammikuuta 2014

Tiistaina 14. tammikuuta 2014

Mikseiv't kaikki halukkaat opi maalaamaan, onko vika siin', ett' yritt'v't maalata tai piirt'' kaksiulotteista kuvaa paperille, kun oikeasti pit'isi maalata kolmiulotteista hahmoa, pit'' mieless''n kolmiulotteinen tunnelmallinen hahmo ja k'si vain summittain piirt'' se paperille kuin piirt'isi kolmiulotteista, kuin syntyisi kolmiulotteinen kuva paperin tienoille eik' tasan paperin pintaan_

Olen nyt ehk' vuoden verran harjoitellut parempaa tunnelmaa vesiv'rimaalauksiini. Ensinn'kin ehe'mp'' tunnelmaa el'm''ni, jotta maalausj'lki ei olisi jotenkin jaksamaton ja ik'v'ntunnelmainen sielt' t''lt'. Ja toisekseen tunnelmien, n'kemyksen yms. pit'mist' mieless' maalaamista varten. Se, ett' nostaa kuvan mieleens' vasta juuri maalatessaan, tekee vesiv'rity;st' kuvamaisen, kun taas leppoisa tunnelma tuo aiheen enemm'n mielenkiinnonkohteeksi kokemukselliselta kannalta. Hyv' tunnelma ei kuitenkaan synny ihan vain maalaamisen yritt'misest' vaan pit'isi puuhata monenlaista tervehenkisesti, niin el'm'n parempi meininki parantaa kuvan henke'. Koulumaisuudet, kire't ty;m'isyydet ja kaavamaisuudet h'iritsev't henke'. Olen my;s oppinut, ett' hgengen lis'ksi n'kemys, joka syntyy siit', kun ei ole koulumainen vaan el'm'nkokemuksesta kiinnostunut, on kuvan hengen kannalta kovin t'rke'. N'in maalaaminen opettaa omaa el'm'nviisauttaan> ilmi;iden havaitsemista kokonaisuuksina tunteineen, elinymp'rist;ineen, rinnastumiskohteineen ja el'm'nviisauksineen. Hengen kannalta on t'rke'', ett' havainto on tuore> kuva t'm'np'iv'inen ja juuri ensimm'isen' kiehtovana hetken' otettu, kun usein olen kuvasta maalannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti