torstai 13. helmikuuta 2014

Torstaina 13.2.2014 - manga?

Tuli mangan piirtamisesta haaveilevista nuorista mieleeni, etta oppisikohan, jos maalaa mielessaan koko kuvan ja sitten ottaa mieleensa vahvana elavaisena mielikuvana kasityksensa siita, mitka piirteet ovat hienoja taidossa, ainakin tunteva, herkka ja kokemuksellinen, tunnelmatuinen, elmanaviisas, ja sitten maalatessaan suunnitelmansa mukaan uppoutuisi noihin taidon piirteisiin niin, etta niiden hyvat puolet ja niiden korostus tuossa nakymassa tulisi maalausjalkeen?

perjantai 7. helmikuuta 2014

Perjantaina 7. helmikuuta 2014, talviolympialaisten avajaispaiva

Jos tuo nyt on niin, etta taiteiden opettajat ovat yleensa romaaneja, siis eri kulttuurista kuin suomalaiset, niin silloinhan taiteiden oppiminen pysahtyy suomalaisilla siihen, etta niita opetetaan eri pohjalta kuin millainen suomalaisten oma elama on. Itsellani on hyvat opetustaidot, olen niita Tao-te-ching-kirjaa lukemalla opetellut, niin voisinkohan, jos ensin itse opin, niin laatia ohjeita, joilla suomalaiset oppisivat maalaamaan Monella suomalaisella on kaipuu taiteen tekemiseen, vaikkei osaamista ole ehka ollenkaan tai ainakaan paljoa. Jos osaisi rakentaa ne puuttuvat palaset, joita suomalainen tarvitsisi oppiakseen maalaamaan jotakin omasta mielestaan hienoa. En usko, etta monikaan haluaisi loppujen lopuksitaidemaalariksi, mutta jos haaveilee taiteesta aina joskus, niin jos vaikka saisi maalattua viisi erilaista hienoa kuvaa, niin olisihan se jotakin, saavutus, jota tavoitella. En nyt itsekaan osaa, mutta yleensa olen osannut opettaa vikkelampaan muita kuinb mita itse olen oppinut, vaikka olen harrastanut enemman. Olisi vaikka lemmikkielaimen kuva, kaunis nakyma mokilta, auringonlasku tms., jonkun tuttavan muotokuva ja sitten jokinitsea erityisesti kiehtova aihe. Kun minusta tuntuu, ettei ole motivaation puutteesta kiinni eika siita, etteiko voisi oppia nopeastikin, jos joku vain osaisi oikeat asiat neuvoa. Tavallisia kompastuskivia on koulumaisuus, raapustaminen. Sen sijaan pitaisi maalata tunnelmatajun perusteella niin etta pitaa kokonaisvaikutelmaa mielessaan. Samaistumisryhma ei saisi olla kurssilla kayneet vaan samantapaisen nakemyksen ja kiehtoutumisen omaavat kuin itse on, vaikkeivat olisi maalaustaitoisia, silla silloin maalaaminen lahtee luonnostaan samantapaista reittia kuin noilla toisilla. Oppikirjoista on paljon hyotya, mutta niita on luetaava ylisuuresti panostaen, omaan parhaimpaansa pyrkien, kovin hitaasti, paljon hitaammin kuin ajatuksia.

TENHO syntyy kai
kaytannon tekemisista,
monipuolisesta toimeliaisuudesta
kuten mokkeillessa
luonnonrakkaudesta ja
luonnon kauneuden ja vaikuttavuuden ihailemisesta,
siita, etta katselee luontoa, kun pohtii elamaansa,
uusista aluista eika vakiintuneisuudesta
elamanpiirin moninaisuudesta
musiikin harrastamisesta
kivojen meininkien etsimisesta
menevaisista sosiaalisista suhteista jumiutuneiden sijaan
omimmanelaman etsimisesta
elamanviisauksien lukemisesta ja vaalimisesta
liikunnasta, mielekkaista fyysisista ponnistuksista
elaman peruskysymysten aarella olemisesta,
siita elaman perusvirrasta, joka on hyvaatekeva ja ikiaikainen
elaman ymmartamisesta
sosiaalisuudesta elainten
ja erilaisten ihmisten kanssa,
erilaisten kohtaloiden tajusta
ja eri elamanalojen osaamisesta,
tunteiden arvostamisesta,
tunnelmatajusta
kauneuden ja vaikuttavuuden tajusta, taidon ja olennaisuuden tajusta
vanhojen runojen lukemisesta
taidenayttelyssa kaymisesta
omasta innostuksesta
omista haaveista ja omasta nakemyksesta ja
tekemisen ilosta
omalla tavallaan tekemisesta
kuin lomalainen
tai kesalla
tosissaan hyvalla hengella yrittamisesta
jopa uskonnollisuuden tuella johonkin olennaiseen prykien
jne.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lauantaina 1. helmikuuta 2014

Sain tuosta marketissa nakemastani romaaninaisesta sen vaikutelman, etta lampo ja elamanmakuisuus tekevat maalauksesta myyvan. Elamanviisaus, se, etta maalaus tuo lohtua ja viihdyttaa, mutta se on oikeastaan sita, etta antaa elamanviisauden siemenia, joista elama kasvaa paremmaksi, onnellistuttamisen ja menestymisen tarppeja, viisauden perushuomioita. Hanen seurassaan ollut romaanimies ei nayttanyt niin paljon maalaavalta vaan ehka pikemminkin tanssivalta ja antoi vaikutelman, etta "vigour" myy, ne taidon piirteet, joista voi ottaa oppia, jotka ovat olennaisia taidoissa kasvamisessa, jonkinlaiset bravuurit, joista sosiaalisella silmalla tunnelmatajun perusteella saa vaikutelman taidosta ja siita miten tuota taitoa oppia, ja jonkinlaiset parjaavyyden ja kilpailussa menestymisen piirteet laajemmalti. Naisella siis valttina elamanviisaus ja miehella astetta alempi taitotaso eli kilpailuissa yms. parjaaminen. Mutta molemmissa olennaista tuo niiden kokemuksellinen koskettavuus aisti- ja tunnetasolla seka noiden elamanalueiden vaikuttavuus.
Yleisvaikutelmani ei ole, etta romaanit olisivat taitavampia kuin suomalaiset, vaan romaanit ovat usein iakkaampia eli heita pitaisi verrata 60-vuotiaisiin ja vanhempiin tms. Tai sitten se on se, etta he ovat lomalla ja matkailevat eli pitaisi verrata kesalomalaisiin, etenkin luonnon helmassa liikkuviin lomalaisiin.
Suomalainen ajattelee kokonaiskuvin, joten suomalaisella on mielessaan kokonainen maisema tunteita, asioita, mietteita, filosofiaa, sosiaalisia meininkeja ja elamanfilosofisia huomioita, kun btaas romaanilla pieni siru kerralaan, mika sopii paremmin yhteen kuvaan, vaikka laajempi nakemys elamasta tukeekin maalaamista olennaisesti, luulen.
Suomalainen usein luulee, etta taide on harjoittelukysymys. Mutta se onkin elavaisista mielikuvista kiinni ja ne edellyttavat, ettei ole tunnilla istuen uuvuttanut itseaan loppuun, vaan on pikemminkin tehnyt loytoretken jonnekin ja saanut siita kovoja aiheita. Haaveilijan mielikuvat ovat usein vahvempia kuin harrastajan. Siksi, jos maalaustaidon langanpaasta jotenkin saisi kiinni, niin aloittelija olisi hyvissa asemissa, ainakin suomalainen.
Useimmiten taiteiden alan taidot ovat esikuvista kiinni: jos juuri otin mallia jostakin taitavasta, nousin monessa asiassa hanen tasolleen tai jotakin sinne pain, mutta vain muutamasta taidosta jai kangertamaan, kun ne olis tarvittu avuksi, alkuperaista nakemysta kadottamatta. Jos taas seuraan vaariaesikuvia, niin taitoni katoaa, nakemykseni latistyy, en osaa pukea sita sanoiksi vaan eksyn kap[ulakieleen umpikujiin ja hedelmattomyyteen. Kapulakielinen jarki on niita huonoimpia lahtokohtia, samoin insinooritaidot, kun niissa ei ole elamankokemuksen varassa toimimista ja sanaston valitsemista ihan vain osuvuuden eika kaavan perusteella. Eli jos taiteiden alan ihmien lorvailee tai ei kelpaa mihinkaan kunnon tyohon, niin se usein johtuu siita, etta noita huoniompia esikuvia on valtettava eika siita, ettei sopisi mukaan tekemaan, jos ajattelun laatu 9olisi kyllin korkea, omakohtaisen filosofinen ja elamanviisautta ymmartava.
Yhteison kielenkayttotavoilla on valia. Luonnollisten aanensavyjen kaytto kommunikaation osana on tarkeaa. Samoin se, ettei kehonkieli ole jaykkaa vaan vapautunutta, minka kai ruotsinkielinenkin saavuttaa silla, ettei arvostele tai anna palautetta kehonkielesta vaan antaa sen olla se, mika on.