tiistai 30. joulukuuta 2014

29.12.2014

Yleensä, jos ihmiset pitävät jotakuta viisaana ja elämänviisaana, niin kuin vaikka taidemaalaria, joka maalaa heidän mielestään hienoja tauluja, niin he haluavat jättää tälle tilaa elää rauhassa oman elämänviisautensa mukaan ja tehdä omalla viisaudellaan. Silloin he ovat oleskelevaisia ja jonkin verran vetäytyviä tämän seurassa jättääkseen tälle omaa tilaa, ja heidän mielikuvansa tästä ovat summittaisen yleishahmon tasolla, johon eivät ole osanneet merkitä henkeä oikein, eivät ainakaan tarkalleen oikein, vaan ovat merkinneet yleishahmosta, että jotakin hienoa kuten ruoka, sunnuntai, luonnon eheys yms., ja taidosta että kuten se ja se tuttava piirustuskurssilla minulle tms kovin kauaksi maalarin omasta taidosta ja tyylistä jäävää. Sotkeeko maalari sosiaalisuuden tyypin johonkin muuhun, jos tästä tulee kaava, jota maalarin elämän täytyy noudattaa? Tässä sosiaalisuuden tyyppi on siis kunnioittava sekä hiukan ihaileva ilman aietta seurata jalanjäljillä. Sen oletetaan jättävän tilaa maalarin tehdä täysellä taidollaan ja elää omaa elämäänsä, muine omantasoisina ihmissuhteineen. Meneekö mönkään tuossa kun ihailija ei laske itseään ihmissuhteeksi mutta maalari laskee ja on jopa huomaavaisella asenteella? Mikä se oman haaveen tasoinen sitten olisi, ohi lentävä lintuko? Kenen kumman kanssa voi jakaa oman taidon, jos se on iäkkäämmän henkilön henkilökohtaisen osaamisen tyyppistä eikä luonteenlaadusta riippumatonta kaikille jaettavissa olevaa? Olisiko tuo omien hengenheimolaisten, olivatpa ne sitten kesämökkeilykumppanien arvostus mökkielämän piirteitä kohtaan tai jossakin muualla kohdattu näkemys. Noin kai siis säätävät ihailijat sosiaalisia suhteita arvostamallaan henkilöllä, eli jollei jää juttukumppaninsa kanssa omasta puolestaan, niin voi olla tavalliseen tapaan sosiaalinen kunhan ei puhu isoimmista taidoistaan. Vai?
Oiskohan tuossa, ettänämä ovat vain taidon puolesta tekemisissä eivätkä kiinnostuneita olemaan kanssasi sosiaalisia tutustuen sinuun ihmisenä. Eli jos tavallisessa harrastuksessa, missä en ole etevän maineessa, voin jakaa innostukseni ja tekemiseni muiden kanssa, niin tässä saan vastaani vcain aprikoivan totisen juttutoverin. Nämä ovat siis vain taidosta kiinnostuneita, kuin ammatin asiakkaina, eivätkä niitä, jotka ihmistyypiltään isosta joukosta ohikulkijoita valikoituvat juttelemaan sosiaalisesti juuri minun kanssani, koska ovat elämäntavaltaan ja arvoiltaan, sosiaalisuuden tyypiltään yms kaltaisiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti